8.3.2007 |
| Kirjoittanut Laura, 18.12.2008 |
Kevät taitaa olla jo kohisten tulossa, kun räystäät tippuu ja koirat pelautuu pihalla... Tosiaan, perheemme koirakanta vahvistui merkittävästi joulukuussa 2006, kun laumaan liittyi tanskalais-ruotsalainen pihakoirapoika Jumpe (Yacatis Jumping for Joy). Jumpe on kotiutunut perheeseen bassettien alkumökötyksestä huolimatta hyvin, ja koirat ovat kuin yhtä suurta -ah, mutta sekavaa - perhettä.
Tapahtumarintamalla on ollut hiljaista, näyttelyissä, kokeissa tai tapahtumissa ei ole joudettu käymään niin paljon kuin silloin, kun emäntä vielä opiskeli. Harrastusmäärää rajoittaa taiteen tekeminen ja siihen liittyvä opetustyö. Agilityä ei ole kuitenkaan maltettu jättää - koko syksy ja talvi on Rikin ja Simon kanssa treenattu maneesiharkoissa kerran viikossa pitäen opittuja taitoja ja kuntoa yllä. Jumpekin on päässyt jo tutustumaan agilityharjoitusten saloihin, putki ja pussi on jo opittu ja A-esteeseen sekä puomiin tutustuttu. Vauhtia piisaisi jo nyt niin, että tekee meidän "Riki-championillekin" tiukkaa. Riki kyllä pitää huolen, kuka tässä talossa temput osaa, ja niistä myös namupalat kahmii, jos niikseen tulee. Simo tyytyy seurailemaan hieman syrjemmällä.
Jumpella ja Simolla menee leikit oikein hyvin yksiin, vaikka Simo saisi olla pikkuveljelle hieman tiukempi, välillä pentu retuuttaa bassettia korvista niin, että sivustaseuraajaa heikottaa. Rajunkin nujakan jälkeen ollaan toki kavereita, ja nukutaan samassa punkassa (tai Jumpe änkeytyy Rikin ja Simon kylkeen nukkumaan). Hervoton meno jatkuu usein lenkilläkin, kun emäntä tai isäntä koittaa ohjailla kolmea vilkasta koiraa hihnassa... kahta jotka kulkevat kuono jatkuvasti maassa, ja kolmatta, joka koittaa napata suuhunsa kaiken, minkä irti saa. Että jos näette tälläistä mylläkkää liikkuessanne Karsikossa, se on vain meidän "perhe" nauttimassa ulkoilusta! Saa tervehtää!
Mukavaa keväänodotusta toivotellen Riki, Simo ja Jumpe kotijoukkoineen. Kiitos taas viesteistä vieraskirjassa!